8.12.1988

Kanne Suonenjoen kihlakunnanoikeudessa

Osuuskunta Y on A:lle 1.4.1985 toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että A oli vuonna 1984 toiminut marjan sato- ja myyntikauden aikana osuuskunnan tulosvastuullisena, osa-aikaisena toimitusjohtajana. Osuuskunnan toimialaan oli kuulunut jäsentensä marjanviljelyn tukemiseksi kerätä, jalostaa ja markkinoida jäsentensä tuotteita. Osuuskunnan sääntöjen mukaan sen palveluksia saivat käyttää hyväkseen, mikäli hallitus ei toisin päättänyt, ainoastaan jäsenet. Toimitusjohtajan tehtävänä oli ollut huolehtia siitä, että marjan osto- ja myyntitoiminta tapahtui osuuskunnan kannalta järkevien liikeperiaatteiden mukaisesti.

A oli kesän 1984 aikana vastoin osuuskunnan hallituksen nimenomaista päätöstä myynyt X Oy:lle velaksi osuuskunnan tuoremarjaa. Lisäksi A oli vastoin osuuskunnan etua myynyt tuoremarjaa tunnetusti maksuvaikeuksissa olleelle ZN Ky:lle. Osakeyhtiö ja kommandiittiyhtiö eivät olleet osuuskunnan jäseniä. A oli ollut tietoinen siitä, että osakeyhtiö ja kommandiittiyhtiö olivat maksukyvyttömiä eivätkä kykenisi velkaansa suorittamaan. Osakeyhtiö oli kihlakunnanoikeudelle 12.12.1984 jätetystä hakemuksesta asetettu konkurssiin. Osuuskunta ei ollut saanut jakoosuutta konkurssissa valvomalleen saatavalle osakeyhtiöltä, joten sille oli jäänyt osakeyhtiön kanssa tehdystä kaupasta 202.252 markan luottotappio. Osuuskunnan saaminen kommandiittiyhtiöltä oli ollut kaikkiaan 41.696 markkaa. Osuuskunnan pyynnöstä Suonenjoen tuomiokunnan käräjätuomari oli 2.10.1984 antanut kommandiittiyhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle N:lle maksamismääräyksen saamisesta. Maksamismääräyksen perusteella toimitetussa ulosmittausyrityksessä oli todettu, ettei N:llä ollut mitään ulosmittauskelpoista tuloa tai omaisuutta ja että häntä oli pidettävä varattomana. Osuuskunnalta oli jäänyt saamatta kommandiittiyhtiöltä olevasta saamisestaan 39.251,20 markkaa.

A oli 7.9.1984 erään toisen yrityksen välityksellä ostanut X Oy:ltä osuuskunnalle 25.515 kiloa pakastettua ja kontitettua mustaherukkaa 204.000 markalla. A oli tehnyt kaupan omaksi edukseen ja osuuskunnan vahingoksi. Osakeyhtiö oli lyhentänyt osuuskunnalta saamallaan kauppahinnalla A:n omistamalle yritykselle ollutta velkaansa. Osuuskunta oli joutunut myymään mustaherukkaerän edelleen 113.750 markalla, joten osuuskunnalle oli A:n menettelystä aiheutunut 90.250 markan tappio.

Vielä osuuskunta on lausunut, että A oli 23.1.1985 anastanut osuuskunnalta yhteensä 14.120 markan arvosta pakastemansikoita ja -karpaloita ja myynyt marjat omaan lukuunsa.

Sen vuoksi osuuskunta on pyytänyt, että A velvoitetaan suorittamaan sille korvaukseksi edellä kerrotuista osakeyhtiön ja kommandiittiyhtiön kanssa tehdyistä luottokaupoista aiheutuneista tappioista, osakeyhtiön osalta 202.252 markkaa ja kommandiittiyhtiön osalta 39.251,20 markkaa, osakeyhtiöltä ostetun mustaherukkaerän myynnistä osuuskunnalle aiheutuneesta tappiosta 90.250 markkaa ja osuuskunnalta anastamistaan marjoista 14.120 markkaa sekä korvaamaan osuuskunnan oikeudenkäyntikulut, kaikki erät 16 prosentin korkoineen laskettuna ensimmäiselle erälle 22.8.1984, toiselle erälle 2.10.1984, kolmannelle erälle 23.4.1985 ja neljännelle erälle 23.1.1985 sekä oikeudenkäyntikuluille kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.2.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli solminut Osuuskunta Y:n kanssa kirjallisen työsopimuksen, jonka mukaan hän toimii osuuskunnan tulosvastuullisena toimitusjohtajana ajan 1.2.-31.8.1984. Osuuskunnan hallitus oli kokouksessaan 15.11.1984 päättänyt jatkaa A:n työsuhdetta toimitusjohtajana vuodenvaihteeseen asti. Osuuskunnan toimialaan oli kuulunut muun muassa erilaisten marjojen ostaminen, jalostaminen ja myynti.

Osuuskunnan hallitus oli kokouksessaan 1.7.1984 katsonut, ettei ollut järkevää myydä osuuskunnan tuotteita laskuun X Oy:lle ja ZM Ky:lle. A oli kokouksessa katsonut, että mainituille yhtiöille oli järkevää myydä niin sanottua mehumarjaa ja ylijäämämarjaa eli marjaa, jota ei saatu myytyä järjestäytyneelle kaupalle oikealla hinnalla. Hallitus oli kokouksessa päättänyt, että puheena oleva myynti oli toimitusjohtajan vastuulla. Hallituksen kokouksessa 15.11.1984 oli pöytäkirjaan merkityllä otsikolla myyntikielto päätetty, ettei osuuskunta ollut missään kaupallisissa tekemisissä mainittujen yhtiöiden kanssa.

A oli kesä-, heinä- ja elokuussa 1984 osuuskunnan toimitusjohtajana osuuskunnan puolesta myynyt mehumarjaa ja ylijäämämarjaa X Oy:lle ja ZN Ky:lle siten, että X Oy:lle tapahtuneiden myyntien osalta osuuskunnalle oli syntynyt luottotappioita 202.252 markkaa, koska osakeyhtiö oli joutunut 12.12.1984 alkaneeseen konkurssiin, jossa osuuskunnalle konkurssipesästä maksettavaksi tuomitulle saatavalle ei ollut kertynyt mitään jako-osuutta, ja että kommandiittiyhtiölle tapahtuneiden myyntien osalta osuuskunnalle oli syntynyt luottotappiota 39.251,20 markkaa.

Lisäksi A oli osuuskunnan toimitusjohtajana osuuskunnan puolesta 7.9.1984 ostanut X Oy:ltä 25.515 kilon mustaherukkaerän 204.000 markan kauppahinnasta, minkä erän myöhemmin tapahtuneesta edelleenmyynnistä osuuskunnalle oli syntynyt 90.250 markan tappio.

Kihlakunnanoikeus on kuitenkin katsonut jääneen näyttämättä, että kerrotut tappiot olisivat syntyneet A:n huolimattoman menettelyn seurauksena, huomioon ottaen marjoja koskevan liiketoiminnan riskialttius sekä mehu- ja ylijäämämarjan rajoitetut myyntimahdollisuudet ja A:n muu toiminta osuuskunnan toimitusjohtajana.

Muutoin kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli jäänyt osuuskunnalle velkaa osuuskunnalta saamisensa maksuksi saamiensa marjojen pakkauskustannuksista ainakin 1.478,65 markkaa, mutta jääneen näyttämättä, että A olisi anastanut osuuskunnalta mansikoita tai karpaloita.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut A:n suorittamaan osuuskunnalle mainitut 1.478 markkaa 65 penniä 16 prosentin korkoineen 27.2.1987 lukien. Asian laadun vuoksi osuuskunta sai pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hovioikeuden tuomio 19.11.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osuuskunta oli saattanut jutun, on todennut, että A:n osuuskunnalle marjojen pakkauskustannuksista maksettavaksi tuomitulle 1.478,65 markan velalle ei ollut A:ta sitovasti ennalta määrätty eräpäivää. Osuuskunta oli 4.2.1985 päivätyllä laskulla vaatinut sanottua velkaa A:lta ja ilmoittanut maksun laiminlyöntiin liittyvästä koronmaksuvelvollisuudesta.

Sen vuoksi hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A:n osuuskunnalle maksettavaksi tuomituille 1.478,65 markalle oli korkolain 6 §:n nojalla laskettava kihlakunnanoikeuden tuomitsema 16 prosentin vuotuinen korko kihlakunnanoikeuden määräämän koronmaksuvelvollisuuden alkamispäivän asemesta 4.3.1985 alkaen. Muutoin kihlakunnanoikeuden päätös jäi pysyväksi.

Asian laadun vuoksi osuuskunta sai pitää hovioikeudessa olleet kulunsa vahinkonaan.

Perustelut

Tehdessään kanteessa tarkoitetut mansikkakaupat X Oy:n kanssa A on ollut tietoinen yhtiön maksukyvyttömyydestä osuuskunnan hallituksessa käytyjen keskustelujen sekä sen perusteella, että hänellä oli 29.9.1983 lähtien ollut 15.000 kilogramman erä X Oy:n omistamia mustaherukoita osakeyhtiöltä olevan henkilökohtaisen saatavansa panttivakuutena. Kun mansikan markkinointitilanne kesällä 1984 on ollut hyvä, ei kanteessa tarkoitettujen mansikkaerien myyminen maksukyvyttömälle X Oy:lle velaksi ole ollut perusteltua. A on siten varomattomalla menettelyllään aiheuttanut osuuskunnalle mansikoiden myynnistä X Oy:lle luottotappiona 202.252 markan vahingon. Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että A myydessään kanteessa tarkoitetut mansikkaerät ZN Ky:lle olisi ollut tietoinen kommandiittiyhtiön maksukyvyttömyydestä. A ei sen vuoksi ole vastuussa osuuskunnalle tämän yhtiön kanssa tehdyistä kaupoista aiheutuneesta vahingosta.

A on 7.9.1984 välikäden kautta ostanut osuuskunnalle X Oy:ltä, joka ei ollut osuuskunnan jäsen, kanteessa mainitun mustaherukkaerän 204.000 markan kauppahinnasta ja maksanut kauppahinnan osakeyhtiölle, vaikka osuuskunnalla on ollut osakeyhtiöltä edellä mainittuihin mansikkakauppoihin perustuva kuittauskelpoinen vastasaatava ja vaikka osuuskunnan palveluksia sen sääntöjen mukaan saivat, ellei hallitus toisin päättänyt, käyttää vain jäsenet. Mustaherukoista X Oy:lle maksetusta kauppahinnasta A on lisäksi saanut suorituksen osakeyhtiöltä olevalle henkilökohtaiselle saatavalleen. Kun osuuskunta on myöhemmin joutunut myymään edelleen mustaherukat tarpeettomina 113.750 markalla, on sille A:n menettelyn johdosta aiheutunut 90.250 markan vahinko.

Edellä kerrotuin tavoin toimitusjohtajan tehtävässään huolimattomuudesta osuuskunnalle aiheuttamansa luottotappio ja myyntitappio A:n tulee osuuskuntalain 160 §:n nojalla korvata osuuskunnalle. Kun A:n huolimattomuus ei ole lievää, ei tuomittavaa korvausta voida osuuskuntalain 162 §:n 1 momentin nojalla sovitella.

Näillä ja hovioikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

A velvoitetaan hovioikeuden tuomitseman vahingonkorvauksen lisäksi suorittamaan osuuskunnalle korvaukseksi mansikoiden myynnistä X Oy:lle aiheutuneesta luottotappiosta 202.252 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 1.4.1985 lukien sekä mustaherukoiden ostosta osakeyhtiöltä aiheutuneesta vahingosta 90.250 markkaa vaadittuine 16 prosentin korkoineen 23.4.1985 lukien. A velvoitetaan lisäksi korvaamaan osuuskunnan oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.